Palasin uudenvuoden aattona takaisin vuoteen 2017. Sinä vuonna vuoden ensimmäinen työpäiväni alkoi tiedolla työpaikkani yt-neuvotteluista. Kuten arvata saatat, tunnelma oli kaikkea muuta kuin katossa. Mikä aloitus vuodelle! Tuolloin päätin keskittyä vuoden ajan ennen kaikkea positiivisiin asioihin. Etsin keittiöstä kannellisen lasipurkin, tein päätöksen kirjata vuoden kaikki mukavat tapahtumat paperilapuille ja tallettaa ne purkkiin.
Kuinkas sitten kävikään?
Takkuisen ja raskaan alkuvuoden aikana sain kuin sainkin pari lappua purkkiin. Vuoden mittaan niitä kertyi viikoittain vaihtelevissa määrin. Lapulla oli joskus vain pari sanaa - "sisko soitti", välillä taas lauseen tai kahden tarkempi muistiinpano mukavasta tapahtumasta.
Vuoden viimeisenä päivänä otin purkin, avasin sen ja kaadoin kaikki laput pöydälle.
Taittelin ne auki kynttilän valossa, luin kaikista niistä ilon ja onnen hetkistä, joita olin saanut tuona vuonna kokea. Niitä oli paljon! Yhteistä oli se, että ne liittyivät aina ihmisiin- lapsiini, ystäviin, kollegoihin. Yhdessä vietettyihin hetkiin, keskusteluihin, kosketukseen.
Uudestaan!
Tämän erityislaatuisen, juuri päättyneen vuoden aikana on positiivinen ajattelu ollut välillä koetuksella. Niinpä päätin, että 2021 ei ole toisinto viime vuodesta. Voin tehdä siitä paremman- suhtautuminen on vain itsestäni kiinni.
Otin positiivisuuspurkin uudelleen käyttöön. Purkkin sijoitan näkyvälle paikalle, jotta muistan sen olemassaolon. Lähelle varasin valmiiksi paperia ja kynän
Tälläkään kertaa en tee kirjoittamisesta liian suurta tehtävää- kuten viime kerralla niin parikin sanaa riittää. Niillä, joka ikisellä, tulee olemaan suuri merkitys kun vuoden lopuksi luen ne uudelleen.
Joko sinä löysit oman purkkisi - ja otatko haasteen vastaan?
